Hyvinvointi käsitteenä on laaja ja sillä voidaan viitata sekä yksilölliseen, että yhteisötason hyvinvointiin. Karkeasti nämä osatekijät voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen: terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin, koettuun hyvinvointiin eli elämänlaatuun. Yhteisötasolla hyvinvointiin liitetään asuin- ja ympäristöolot sekä toimeentuloon liittyvät asiat, kuten työ ja koulutus. Yksilöllinen hyvinvointi taas rakentuu enemmän sosiaalisten suhteiden, itsensä toteuttamisen ja onnellisuuden kokemuksen varaan. (THL ,2019)
Pohjoismainen
hyvinvointimalli koostuu kattavasta sosiaaliturvasta sekä
hyvinvointipalveluista ja tähän saakka sen ajatellaan kannatelleen valtiotamme
kohtalaisen hyvin. Edessä meillä niin valtion kuin kunnankin tasolla on isoja
haasteita, kuten globalisaatio, maahanmuutto, väestön ikääntyminen, talouden
hidastuminen ja kasvavat terveydenhuolto menot. Ilmastonmuutosta unohtamatta.
Onko pienen kunnan mahdollista mukautua ja kehittää palveluita kestämään tämä
uusi, ennenkokematon paine? Tämä tulee vaatimaan merkittäviä muutoksia sosiaali-
ja terveyspolitiikkaan, priorisointia ja palveluiden vaikuttavuuden
arviointia. Kunnanvaltuustossa riittääkin tekemistä, sillä parhaillaan käynnissä
on perusturvalautakunnan vuoden 2020 talousarvion teko ja vuosien 2020-2023
taloussuunnitelman valmistelutilanne, sekä perusturvan vuoden 2019 talousarvion
muutos (Janakkala, 2019). Nämä isot päätökset vaikuttavat jokaisen kuntalaisen
arkeen, mutta harvapa meistä käy lukemassa pöytäkirjat kunnan sivuilta. Ja
päätöksiä tehdään, olimmepa kiinnostuneita niistä tai emme.
Kunnan hyvinvointipolitiikan keskiössä on sosiaali- ja
terveyspolitiikka, talouspolitiikan määritellessä reunaehdot.
Hyvinvointipolitiikka on jatkuvaa arvojen punnitsemista ja rakenteellisten
ongelmien havaitsemista. Nähdäänkö toista tärkeämpänä varhaiskasvatus vai
vanhustenhuolto, minkä verran resursseja laitetaan maahanmuuttajien
kotouttamiseen ja voisiko mielenterveyskuntoutujille rakentaa lisää
asumisyksikköjä. Kuinka tasa-arvopolitiikka toteutuu ja onko meidän
taloudellisista syistä alettava entistä enemmän rajaamaan oikeuksia esimerkiksi
terveydenhuoltomenoissa. Huoltosuhde ja kunnasta poismuutto kaventaa veronmaksajien määrää ja ongelmat ovat todellisia. Se mikä annetaan toiselle, on
toiselta pois.
Hämeensanomat (3.4.2019)
uutisoi Tervakosken uudesta terveysasemasta, johon kootaan tilat terveydenhuollon
vastaanotolle, suun terveydenhuollolle, neuvolalle, ikä- ja perhekeskukselle
sekä kotihoidolle. Hyvinvointipalveluiden kerääminen yhden katon alle
tuntuu olevan kansallinen trendi. Palveluiden löytyminen yhdestä pisteestä on
tietysti monella tapaa kannattavaa. Parhaassa tapauksessa palvelunohjaus yksinkertaistuu
ja moniammatillinen yhteistyö lisääntyy. Kuitenkin pelkkä palvelujen kasaaminen
yhteen ei riitä. Tulevaisuuden sote-keskusten tavoitteet laadukkaista ja
vaikuttavista palveluista tulee muuttua konkretiaksi eri toimijoiden yhteistyöllä
ja vaikuttavuutta arvioida järjestelmällisesti. Parhaan arvioinnin saa kuntalaiselta
itseltään. Muutokset ovat välttämättömiä, mutta ne ovat pienelle, veronmaksajia
kipeästi kaipaavalle kunnalle kalliita. Siksi vaikuttavuuteen on syytä
kiinnittää erityistä huomiota.
Varhaiskasvatuksen, koulutuksen, kulttuurin ja terveyspalveluiden
laadun ja vaikuttavuuden kyseenalaistaminen ovatkin yhteiskunnan hyvinvoinnin
rakennuspalikoita. Myös elinympäristöjen ja elinkeinoelämän palveluiden
rikastaminen tukevat hyvinvointia.Näihin Janakkala etsii keinoja elinvoimaohjelmallaan.Muita käytännön toimia esimerkiksi kunnan
sosiaalipalveluiden kehittämisessä voisi olla henkilöstön osaaminen terveys- ja
hyvinvointierojen tunnistamisessa, kouluissa ja neuvoloissa terveyserojen
kaventamisen huomioiminen, sekä panostaminen moniammatilliseen yhteistyöhön. (THL,2019).
Kehittäminen ja uuden innovoiminen vaatii kokonaisvaltaista ymmärrystä
yhteiskunnan rakenteista, niiden ongelmista ja toisaalta yksilön toimintaan
vaikuttavista tekijöistä. Hyvinvoinnin ja sen vajeiden tunnistaminen ja globaalien
vaikutusten ymmärtäminen auttavat, mutta uusia rakenteita ravistelevia
toimiakin kaivataan. Erityisesti pieni kunta vaatii rohkeita päättäjiä ja kuntalaisia kyseenalaistamaan vanhoja toimintamalleja ja rakenteita. Yle (16.11.2019) uutisoikin pienestä Puumalan kunnasta, jossa oltiin jo suistumassa taloudelliseen ahdinkoon,mutta noustiin uusilla,rohkeilla ja päämäärätietoisilla valinnoilla ns.suosta. Kunta laskeekin kuntaveroa jo kolmatta kertaa.
Kunnan imago kiinnostavana
asuinkohteena ja kovan kilpailun keskellä erottuminen vaatii näyttäviä kunnostuskohteita ja hankkeita. Janakkalan
elivoimaohjelman peruspilarit rakentuvatkin yritysten kasvun tukemiseen, kunnan
tunnettavuuden ja houkuttelevuuden lisäämiseen, paikallisuuden tukemiseen ja
yhteistyön vahvistamiseen seudun toimijoiden ( kunta, yritykset, yhdistykset)
kesken (Janakkala, 2019).
Elinvoimaohjelman
tavoitteet ovat hyviä ja alueen väestön ikääntyessä uusia veronmaksajia on saatava,
jotta palveluiden pysyvyys voidaan taata. Murtaudu kehän ulkopuolelle- on kunnan
kampanja, joka näkyy ja kuuluu alueella. Tontin ostajalle tarjotaan kylpytynnyriä
kaupan päälle. Kuntalaisten keskuudessa vitsaillaankin surkuhupaisasti ”ei oo palju myyny”
kuva: Murtaudu kehän ulkopuolelle-kampanja Janakkala, 2019
Toteutuuko Janakkalassa mahdollisuuksien
tasa-arvo?
Hyvinvoinnin mittaaminen
ja todentaminen on haasteellista, mutta sitä voidaan kuitenkin tarkastella
esimerkiksi arvioimalla yksilön kokemusta elämänlaadustaan. Elämänlaatuun
nähdään yleisesti vaikuttavan kokemus terveydestä, omanarvontunnosta ja siitä
onko mahdollisuus toteuttaa mielekästä tekemistä. Myös talouden tasapaino
vahvistaa elämänlaatua. Väestötasolla erot näyttäytyvät selkeämmin. Sosioekonomisten
tekijöiden merkitys korostuu ja useilla eri mittareilla väestöryhmien väliset
terveyserot ovat Suomessa edelleen selviä. Näiden rinnalla havaitaan kasvavassa
määrin sukupuolen, asuinympäristön ja asuinmuodon sekä etnisen taustan ja
kulttuurin vaikutusta hyvinvoinnin kokemukseen. Hyvinvoinninvaje voi kasautua
ja ylisukupolvista huono-osaisuuttakin on havaittavissa. Tähän kasvavaan
sosiaaliseen ongelmaan vaikuttaa yhteiskunnalliset tekijät, mutta myös
mahdollisuuksien tasa-arvo ja ilmiön havaitseminen. (Kestilä & Karvonen
2018,15.)
Janakkalan haasteina on
tarjota peruspalvelut kaikille kuntalaisille ja erityisesti taata niiden
saavutettavuus myös ikäihmisille tai muuten liikkumisen suhteen rajoitteisille.
Julkinen liikenne on olematonta ja moni palvelu on siirtynyt pikkukylistä, joko
Turenkiin tai Hämeenlinnaan. Paikalliset koulut vaikuttavat vireitä, mutta
luokkakoot ovat suuria ja kuormittavat opettajien työmäärää. Peruskoulun jälkeen
on hakeuduttava joko paikalliseen lukioon tai mietittävä kuinka saa
järjestettyä kuljetuksen suurimpiin kaupunkeihin opintoja jatkamaan. Vaikka alueella
työllistyminen on haastavaa, mahdollisuus oman auton käyttöön parantaa työllistymistä
kuitenkin merkittävästi. Hämeenlinnan työllisyysraportin mukaan voikin huomata
alueen työttömyyden kääntyneen viime vuosina laskuun. Sekä nuoriso-
pitkäaikais-, että kokonaistyöttömyys Janakkalan seudulla on laskenut vuodesta
2014. (Hämeen TE-toimisto, 2019)
Virikkeitä ja kulttuuria
alueella on vähän ja sitä on vaikea kaikkien ryhmien löytää. Turengin laitamilla
sijaitseva Laurinmäenkylä tunnetaan aktiivisesta toiminnastaan ja erilaisista
myyjäis- ja musiikkitapahtumistaan.
Sinne on kuitenkin Terva- tai Leppäkosken kyliltä
hankala vanhusten päästä. Erityisesti ikäihmisten huomioiminen tuntuukin jäävän
kirkon kontolle. Kaupunki pyrkii panostamaan erityisesti urheiluharrastusten
tukemiseen ja perheiden viihtyvyyteen. Alueelle rakennetaan uutta urheiluhallia
ja virikkeistä suosituin, uimahalli saa peruskorjauksen. Mahtaako tässäkin olla
ajatuksena uusien perheiden houkuttelu alueelle? Voiko hyvinvointipolitiikkaa
ylipäätään toteuttaa tasa-arvon kautta? Kun toiselle annetaan, toiselta
otetaan. Löytyykö kunnassa halua panostaa myös niihin ryhmiin, jotka eivät ole äänekkäästi vaatimassa?
kuva: Murtaudu kehän ulkopuolelle-kampanja Janakkala, 2019
Toteutuuko Janakkalassa mahdollisuuksien
tasa-arvo?
Hyvinvoinnin mittaaminen
ja todentaminen on haasteellista, mutta sitä voidaan kuitenkin tarkastella
esimerkiksi arvioimalla yksilön kokemusta elämänlaadustaan. Elämänlaatuun
nähdään yleisesti vaikuttavan kokemus terveydestä, omanarvontunnosta ja siitä
onko mahdollisuus toteuttaa mielekästä tekemistä. Myös talouden tasapaino
vahvistaa elämänlaatua. Väestötasolla erot näyttäytyvät selkeämmin. Sosioekonomisten
tekijöiden merkitys korostuu ja useilla eri mittareilla väestöryhmien väliset
terveyserot ovat Suomessa edelleen selviä. Näiden rinnalla havaitaan kasvavassa
määrin sukupuolen, asuinympäristön ja asuinmuodon sekä etnisen taustan ja
kulttuurin vaikutusta hyvinvoinnin kokemukseen. Hyvinvoinninvaje voi kasautua
ja ylisukupolvista huono-osaisuuttakin on havaittavissa. Tähän kasvavaan
sosiaaliseen ongelmaan vaikuttaa yhteiskunnalliset tekijät, mutta myös
mahdollisuuksien tasa-arvo ja ilmiön havaitseminen. (Kestilä & Karvonen
2018,15.)
Janakkalan haasteina on
tarjota peruspalvelut kaikille kuntalaisille ja erityisesti taata niiden
saavutettavuus myös ikäihmisille tai muuten liikkumisen suhteen rajoitteisille.
Julkinen liikenne on olematonta ja moni palvelu on siirtynyt pikkukylistä, joko
Turenkiin tai Hämeenlinnaan. Paikalliset koulut vaikuttavat vireitä, mutta
luokkakoot ovat suuria ja kuormittavat opettajien työmäärää. Peruskoulun jälkeen
on hakeuduttava joko paikalliseen lukioon tai mietittävä kuinka saa
järjestettyä kuljetuksen suurimpiin kaupunkeihin opintoja jatkamaan. Vaikka alueella
työllistyminen on haastavaa, mahdollisuus oman auton käyttöön parantaa työllistymistä
kuitenkin merkittävästi. Hämeenlinnan työllisyysraportin mukaan voikin huomata
alueen työttömyyden kääntyneen viime vuosina laskuun. Sekä nuoriso-
pitkäaikais-, että kokonaistyöttömyys Janakkalan seudulla on laskenut vuodesta
2014. (Hämeen TE-toimisto, 2019)
Virikkeitä ja kulttuuria
alueella on vähän ja sitä on vaikea kaikkien ryhmien löytää. Turengin laitamilla
sijaitseva Laurinmäenkylä tunnetaan aktiivisesta toiminnastaan ja erilaisista
myyjäis- ja musiikkitapahtumistaan.
Sinne on kuitenkin Terva- tai Leppäkosken kyliltä
hankala vanhusten päästä. Erityisesti ikäihmisten huomioiminen tuntuukin jäävän
kirkon kontolle. Kaupunki pyrkii panostamaan erityisesti urheiluharrastusten
tukemiseen ja perheiden viihtyvyyteen. Alueelle rakennetaan uutta urheiluhallia
ja virikkeistä suosituin, uimahalli saa peruskorjauksen. Mahtaako tässäkin olla
ajatuksena uusien perheiden houkuttelu alueelle? Voiko hyvinvointipolitiikkaa
ylipäätään toteuttaa tasa-arvon kautta? Kun toiselle annetaan, toiselta
otetaan. Löytyykö kunnassa halua panostaa myös niihin ryhmiin, jotka eivät ole äänekkäästi vaatimassa?
lähteet:
Hämeensanomat, artikkeli 3.4.2019. Viitattu: 17.11.2019.Saatavissa:
Hämeen TE-toimisto 2019, kokonaistyöttömyys Janakkalassa.
Viitattu 19.11.2019. Saatavissa: https://www.janakkala.fi/wp-content/uploads/2019/10/221019-Kokonaistyottomyys-Janakkalassa.pdf
https://tilastot.hameenlinna.fi/tyollisyys.html
Janakkalan kunta, 2019-2021. Elinvoimaohjelma. Viitattu
17.11.2019. Saatavissa:
Kestilä Sakari. Karvonen
Laura.2019.THL. Suomalaisten Hyvinvointi 2018.Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-256-7
THL, 2019. Hyvinvointi ja terveyserot. Viitattu 19.11.2019.
Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/keinot/esimerkkeja-uusi-/sosiaali-ja-terveysalan-esimerkit
Kattavasti hyvinvoinnista, runsain lähtein ja erityisesti Janakkalan perspektiivistä katsottuna.
VastaaPoistaKuntien markkinointitempauksissa on se vaara, että ne voivat kääntyä vitsiksi ja itseään vastaan. Kunta ei saisi näyttää kuin epätoivoiselta sulhaskandidaatilta. Janakkala tarjoaa kylpytynnyriä tontin ostajalle. Tempaus muistetaan ainakin "ei oo palju myyny"-sloganistaan.