Johdatus blogiimme Janakkalan kunnan hyvinvoinnista

Tervetuloa seuraamaan reportaasiamme hyvinvointipolitiikasta ja hyvinvoinnin toteutumisesta Janakkalan kunnassa. Kirjoittajina ovat Mirka Massinen ja Sini Koutuaniemi, kaksi Laurea-ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijaa ja tehtävä on osa Hyvinvointi ja osallisuus -opintokokonaisuutta.

Blogissamme tulemme selvittämään kunnan hyvinvointipoliittista strategiaa, siihen liittyvää päätöksentekoa ja näiden toteutumista kuntapalveluissa. Ettei tutkimuksemme jäisi vain kirjattujen asiakirjojen selostukseksi, on tavoitteenamme päästä kuulemaan kunnan vaikuttajia, siis niin päättäjiä kuin kuntalaisiakin, ja keräämään ensikäden tietoa niin kuntapoliitikon, kunnan työntekijän ja kuntalaisen näkökulmasta.

Bloggarit Mirka ja Sini

(Janakkalan Sanomat, arkisto, 2019)

"Janakkalassa elämään kuuluu halutessasi sekä kaupungin syke että maaseudun rauha. Voit pendelöidä kaupunkiin töihin JA käydä iltalenkillä metsässä. Voit nauttia megaluokan konsertista vartin päässä kotoa JA käydä aamu-uinnilla joessa. Voit tilata kotiovelle pizzan JA tehdä jälkiruuaksi mustikkapiirakan lähimetsästä poimituista marjoista.
Meillä onnellinen elämä kumpuaa asioiden tasapainosta, Työstä JA huvista, omasta rauhasta JA muiden kanssa viihtymisestä, luonnossa seikkailusta JA nopeista kulkuyhteyksistä, talvella JA kesällä, yksin JA yhdessä.
Koska ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää." (Janakkalan kunta, 2019)

Janakkala näyttäytyy idyllisenä ja rauhallisena, mutta elinvoimaisena pikkukuntana ja toinen kirjoittajista on itsekin hyvinvoiva ja asuinpaikassaan viihtyvä kuntalainen. Tehtävänämme on kuitenkin kartoittaa myös hyvinvoinnin puutteet ja haasteet kunnassa ja se, miten niihin vastataan. Yritämme selvittää, miten ja millä perusteilla kunta jakaa resurssejaan eri toimijoille ja eroavatko kunnan päättäjien näkemykset ja kuntalaisten omat kokemukset hyvinvoinnista tai sen puutteista ja kehittämiskohteista.

Innokkaana tutustumme myös tutkivaan kirjoittamiseen ja blogin työstämiseen oppimismenetelmänä. Pyrimme käyttämään luovuuttamme ja tekemään blogistamme monipuolisen, sisällöltään rikkaan ja lukijalle antoisan kokonaisuuden. Oppimistavoitteinamme on kunnan toiminnan ymmärtäminen ja lisäperehtyminen palvelujärjestelmiin.

Janakkala 2019

Lähteet: 
Janakkalan kunta, 2019. Janakkala.fi

Janakkalan Sanomat, 2019. Janakkalansanomat.fi

 

Yhteenveto ja pohdinta

Päätämme blogimme yhteenvetoon toisiamme haastattelemalla, kuin konkarijournalistit ikään

 

Miltä Janakkalan kunnan tilanne mielestäsi kokonaisuudessa näyttää?

Sini: Kuntalaiset tuntuvat olevan tyytyväisiä niin omien selvitystemme, kuin kunnan omien mittauksien perusteella. Asiat vaikuttavat olevan Janakkalassa melko hyvällä mallilla, mutta hyvinvoinnin puutteitakin löytyy. Ongelmat kunnassa ovat melko samanlaisia, kuin muuallakin maassa: työllisyyden ja kuntatalouden huono tila ja kuntalaisten eriarvoistuminen tulo- ja terveyserojen kasvaessa.

Vertasit Janakkalan kunnan hyvinvointikertomusta ja strategiaan Suomen kansalliseen hyvinvointistrategiaan, mitä huomioita teit?

Sini: Janakkalan hyvinvoinnin tavoitteet ovat samassa linjassa Suomen hyvinvointistrategian, Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 (2010), kanssa. Yksi Suomen tärkeimmistä strategisista valinnoista on hyvinvoinnin perustan tukeminen, mikä tarkoittaa myös rahoituksen turvaamista. Talouden elinvoimaa Janakkalassa yritetään edistää yrittäjämyönteisellä politiikalla ja asenteilla. Talouden merkityksen korostamisen taustalla on kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen.

Hyvinvoinnin puutteista huolimatta Janakkalan ideologiassa on paljon hyvää. Terveys ja hyvinvointi eivät varmaankaan voi olla lähtökohtana kaikessa päätöksenteossa, kuten Sosiaalisesti kestävä Suomi linjaa, mutta Janakkalalla on tahto olla hyvä asuinpaikka kuntalaisilleen. Kunnan tavoitteisiin kuuluu hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palveluiden parantaminen, yhteisöllisyyden lisääminen ja kuntalaisten kuuleminen.

”Hyvinvointiyhteiskunnassa toteutuvat sekä sosiaaliset että taloudelliset tavoitteet (Sosiaalisesti kestävä suomi 2020, 2010).”

Yhtenä Suomen hyvinvointistrategian painotuksista oli ekologisuus ja ympäristöasiat. Näihin ei Janakkalan kunta strategiassaan valitettavasti ei ota kantaa. Luonnonläheisyyttä kunta silti korostaa tiedotuksessaan ja onhan luonnon merkitys hyvinvoinnin lähteenä vertaansa vailla.

Mitä haasteita tai hyvinvoinnin puutteita Janakkalan kunta strategiassaan on tuonut esille?

Mirka: Janakkalan hyvinvointisuunnitelmassa kaudelle 2017-2020 on nostettu esiin suurimpina haasteina saattaa sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu kuntalaisten hyvinvointia tukevaan suuntaan. Kehittämistyön tulisi olla kaudella tavoitteellisempaa ja mitattavampaa. Painopistealueiksi kuntastrategiaan on nostettu elinvoima, elinympäristö, sivistys ja hyvinvointi. Erityisesti painotetaan lähi- ja digitaalisten palveluiden saavutettavuutta, harrastusmahdollisuuksia, perheiden hyvinvointia, opetuksen laatua ja harrastus, sekä liikuntamahdollisuuksia.
Kunnalla on ymmärrettävä painotus lapsiin ja nuoriin, mikä syntyy monesta tekijästä. Kunta tarvitsee kipeästi lisää asukkaita ja erityisesti lapsiperheitä. Laadukkaat, toimivat palvelut houkuttelevat uusia kuntalaisia. Hyvinvointikertomuksen graafeista selviää erityisesti nuorten (8. ja 9.luokkalaiset) kärsivän osattomuuden ja yksinäisyyden tunteista. On hyvin huolestuttavaa, jos 20 % näistä nuorista kokee terveydentilansa huonoksi ja 10% kertoo, ettei heillä ole yhtään ystävää. Nuorten aikuisten(18-25v) keskuudessa toimeentulotuen varassa elävien määrä näyttää myös kasvaneen.
Lasten ja nuorten kohdalla tavoitteeksi hyvinvointikertomukseen on nostettu ”kukaan ei syrjäydy”. Perhekeskusta korostetaan ja se onkin saanut laajaa huomiota kunnassa.
Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia hyvinvointikertomuksessa on harrastustoiminnan kehittäminen ja matalankynnyksen liikuntapaikkojen rakentaminen. Uusi skeittiramppi rakennettiin Tervakoskelle nuorten osallistamiskyselyn tuloksena syksyllä 2019 ja uuden liikuntahallin perusteet on valettu.

Koulujen, sekä varhaiskasvatuksen roolia syrjäytymisen ehkäisyssä korostetaan ja tähän keinoiksi kaavaillaan resurssien lisäämistä ja Kanta-Hämeen LAPE-ohjelman hyödyntämistä. Hankkeessa on selvitetty alueen lapsiperheiden hyvinvointia monella tapaa, mutta konkreettisesti janakkalalaisen lapsen elämään vaikuttavia toimia on vaikea löytää. Maakunnallisen yhteistyön kehittäminen sote uudistuksella tai ilman on tietenkin tärkeää, mutta kohdennettuna toimenpide-ehdotuksena se tuntuu sanahelinältä .(Kohti lapsiystävällistä Kanta-Hämettä, LAPE-hanke.).

Mitä muita havaintoja hyvinvoinnin puutteista Janakkalassa olet itse tutkimuksessasi tehnyt?

 

Mirka: Hyvinvointikertomuksen graafeja tutkiessa omiin silmiin nousee kaksi ryhmää, joiden kohdalla voi nähdä hyvinvointivajeiden lisääntymistä. Ikäihmiset ja mielenterveyskuntoutujat jäävät vetovoimaisempien asukasryhmien jalkoihin. Molempien ryhmien osuus väestöstä on kuitenkin graafien mukaan kunnassa kasvanut. Heidän palveluitaan tuetaan lakisääteisiltä osin, mutta lisäresursseja ei myönnetä. (Hyvinvointikertomus 2017-2020, 21).

Miltä sinun mielestäsi kokonaiskuva Janakkalan kunnan hyvinvoinnista näyttää?

Mirka: Pintapuolisesti hyvinvointia tutkiessa saa kunnasta elinvoimaisen ja vireän kuvan. Täällä panostetaan lapsiperheisiin ja liikuntaan. Harrastusmahdollisuudet ja luonnon rauha on kaikkien kuntalaisten etuoikeus ja työllisyystilanteen sanotaan olevan hyvä. Janakkala panostaa näkyvästi isoilla investoinneilla kuntalaisten hyvinvointiin ja sotepalveluita ajanmukaistetaan. Kunnan imagon kohottamiseen ja houkuttelevuuden lisäämiseen on tehty töitä. Toisaalta kiiltokuvamaisen ilveslogon takana on kuitenkin valtavat velat, pitkät jonot mielenterveyspalveluihin, nuorten pahoinvointi ja väestön poismuutto, (Hyvinvointikertomus 2017-2020.)

Ongelmat ovat toki kuntarajat ylittäviä ja monella tapaa hyvinvointivaltion murrokseen sidoksissa. Tässä pienessä kunnassa kuitenkin jaksetaan jurmuttaa, niin facebookin keskustelupalstoilla kuin paikallislehdessäkin. Päättäjien taholta vaaditaan avoimuutta, rehellisyyttä ja sitoutumista. Toivottavasti uusi kunnanjohtaja täyttäisi nämä kriteerit. Kuitenkin vain tekemällä havaitaan, mikä ei toimi. Ja vaikka hämäläisten sanotaan olevan hitaita, niin tahtotila uudistuksiin on kuitenkin kova.

Millaista oli tehdä blogitutkimusta?

Sini: Janakkalan kunnan tutkiminen ja blogin työstäminen oli sekä mukavaa että työlästä. Nyt, kun työ on jo ihan loppumetreillä alkaa olla jo hyvinkin tyytyväinen olo. Vaikka blogitekstimme on kirjoitettu yksilöinä, teimme jatkuvasti Mirkan kanssa tiivistä yhteistyötä toistemme ideoita ja ajatuksia kuunnellen, kommentoiden ja yhdessä etenemistä suunnitellen, mikä on ollut parasta koko touhussa.

Sain paljon uutta tietoa kuntien toiminnasta, taloudesta, palveluista, hallinnosta ja kuntapolitiikasta. Näistä aiheista kirjoitinkin muutaman blogipostaukset, jotka eivät valitettavasti lisää blogimme viihdearvoa lukijalle. Silti pidän näitä kuiviakin tietoja tärkeänä oppina ainakin itselleni. On oltava jokin käsitys toiminnan, palveluiden, talouden ja päätöksenteon perusteista, jotta voi ymmärtää hyvinvoinnin toteutumista.

Tiedollisen puolen lisäksi koen oppineeni melkoisesti tiedon hankkimisesta ja tuottamisesta. Työläydestään huolimatta tällaiset opiskelutavat opettavat nimenomaan kokonaisuuksien hallintaa. Itsensä johtaminen on myös mielestäni tärkeä taito, joka sai taas lisäharjoitusta.

Janakkala on meiltä reilun sadan kilometrin päässä, joten en päässyt kuin yhden kerran jalkautumaan paikan päälle. Tutustuminen oli antoisa ja sain siitä uudenlaista kuvaa hyvinvoinnin kehittämistyöstä kunnassa. Tapaamallani kunnan työntekijällä oli innostunut asenne ja hänen uskonsa hyvinvoinnin kehittämisen mahdollisuuksiin oli inspiroiva ja tarttuva. Sain tapaamisesta uskoa itsekin, että asioihin on mahdollista omalla työllään vaikuttaa.

Mitä tekisit toisin?

Lisäisin blogiimme vielä enemmän kuntalaisten tunnelmia ja keveyttä. Harva kuntalainen kokee vaikkapa kuntastrategian itselleen tärkeäksi ja olisi ollut kiva päästä tutustumaan kuntalaisille iloa ja hyvää mieltä tuottaviin juttuihin. Toisaalta Espoolaisen arkirealismi tuskin eroaa Janakkalalaisen kokemusmaailmasta kovinkaan paljon: samanlaiset asiat tuottavat meille kaikille hyvinvointia.

Kerro omasta oppimisestasi blogia tehdessäsi? 

Mirka: Työ oli valtavan mielenkiintoinen ja kartutti osaamistani monella saralla. Historian ja pienen kunnan yhteisöllisyyden tutkiminen oli antoisaa ja lisäsi ymmärrystäni "ulkopaikkakuntalaisen" rooliani kohtaan. Kunnan rakenteisiin, päätöksentekoon ja resursseihin liittyvä tiedonhaku oli alkuun haastavaa, miten kaikesta tiedosta löytäisi olennaisen ja toisi sen vielä kiinnostavasti esille?
Blogia kirjoittaessa osaaminen kuitenkin karttui ja tiedonhankinta muuttui helpommaksi. Tutustuimme myös runsaaseen taustatietoon, joka liittyi yleisesti kuntapolitiikkaan ja taloushaasteisiin. Tärkeänä oivalluksena koin sen,että vaikkapa hyvinvointikertomuksen kehitysehdotukset,hankkeet ja panostukset eivät kerro koko totuutta. Merkittävän tekijä on näiden toimien todellinen vaikuttavuus.

Mikä mielestäsi oli blogin kirjoittamisessa helppoa ja mikä vaikeaa?

Mirka: Hyvinvointi itsessään on laaja käsite ja sen toteutuminen kunnassa näkyy kaikilla osa-alueilla. Sosiaali- ja terveyspolitikka nousee esiin suurimpana yksittäisenä asiana,mutta hyvinvoivassa kunnassa tuetaan asukastoimintaa, koulutusta,ympäristö-,liikunta- ja kulttuuripalveluita. Unohtamatta osallistavaa toimintaa, vaikuttamismahdollisuuksia ja kehittämishankkeita. Aihealueiden rajaus oli haastavaa, kun näkökulmia oli useita ja yksittäisistä teemoista oli paljon tietoa. Tavoitteenamme oli antaa selkeä kokonaiskuva kunnassa toteutuvasta hyvinvoinnista, eikä upota liiaksi yhteen asiakasryhmään.
Omana akilleenkantapäänäni on ollut teksti kriisikunnasta. Sen tutkiminen on ollut kiintoisaa, mutta aikaavievää. Talouslukujen pyörittelystä olen kuitenkin oppinut jotakin. Kriteereissä ja arviointimenettelyssä kuntien yksilölliset vahvuudet ja resilienssi jää huomioimatta.Kunnat ovat kuitenkin toimintaympäristöltään, toiminnan edellytyksiltään ja tulevaisuuden näkymiltään hyvin erilaisia. Tämä sai pohtimaan kriisikuntamenettelyn järkevyyttä.

Mitä aiheita olisit vielä halunnut käsitellä?

Mirka: Olisin toivonut voivani vielä tutkia kunnan sote- ja maakuntaselvityksen nykytilaa tarkemmin, mutta aikaresurssit eivät antaneet myöten. Haaveilin myös blogipostauksesta " tulevaisuuden kunta" ,jossa olisin tutkinut Janakkalan potentiaalia muuttua päästövapaaksi ympäristökunnaksi tulevina vuosikymmeninä. Sinin kanssa pilke silmässä totesimmekin, kuka meitä estää jatkamasta blogia ;) ?

Miten voimme hyödyntää opittua ammatillisesti ja kuinka tämän tiedon avulla on mahdollista vaikuttaa ja kehittää sosiaalialan kenttää?

Kuntahyvinvoinnin tutkiminen on tuonut meille ymmärrystä palveluiden takana olevista rakenteista. Kuntatasolla päätöksenteon vaikutukset kun näkyy niin asiakkaan kuin työntekijänkin arjessa.
Sosiaalialan työssä eri sektoreiden ja toimijoiden yhteistyö on tärkeää. Etenkin niukkojen resurssien aikana voidaan yhteistyötä ja toimintatapoja päivittämällä saada vaikuttavuutta. Työn vaikuttavuuden arviointi erityisesti sosiaalialalla ei ole helppoa,mutta se on tärkeää, sillä ilman sitä on vaikea osoittaa työn merkittävyttä rahoittajille.
Realiteettien laaja-alainen ymmärtäminen auttaa oman työn suunnittelua ja toteutusta. Kehittämistyö kentällä vaatii hyviä perusteluja, jotta ehdotukset saa ajettua koko jähmeän kuntakoneiston läpi. Keräsimme opintojakson aikana tähän hyviä aseita.

 

Iso kiitos seuraajille ❤️ Ihanaa joulunaikaa kaikille toivovat: Sini ja Mirka

lähteet:

Janakkala: laaja hyvinvointikertomus 2017-2020. Viitattu 11.12.2019 https://www.janakkala.fi/wp-content/uploads/2019/01/Laaja_hyvinvointikertomus_2017-2020.pdf

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2010 2010. Viitattu 5.12.2019 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73418/URN%3ANBN%3Afi-fe201504223250.pdf?sequence

Millaista on vaikuttava päihde- ja mielenterveystyö?

Syksyn 2019 aikana ahkeroimme Laurea ammattikorkeakoulussa moniammatillisessa yhteistyössä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa hyvinvointi- ja turvallisuusprojektin parissa. Molemmat tämän blogin kirjoittajista tekivät projektinsa mielenterveys- ja päihde -aihealueesta, mutta eri projektiryhmissä. Oman projektiryhmäni aihe oli hyvinvointi- ja turvallisuuskulttuuri työntekijöiden näkökulmasta. Fokuksemme oli siis työhyvinvointi ja -turvallisuus, toki mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden roolin tiedostaen.

Emme kokeneet mielekkääksi blogiimme kirjoittaa työhyvinvoinnista vaan päädyimme eri lähestymiskulmaan. Mirka selvitti päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarjontaa Janakkalassa ja minä alaan liittyviä projekteja.

Tässä kirjoituksessani aion paneutua projektityöskentelyyn mielenterveyspalveluiden kehittämisessä. Muistan kuulleeni joskus sanonnan ”Suomi on hankkeiden luvattu maa” ja totta se lieneekin. Kehitystyötä tehdään todella paljon erilaisten projektien eli hankkeiden kautta. Projekteja on varmasti moneen lähtöön, niin hyviä kuin huonojakin. Vaikka ensimmäiset opiskelijaprojektimme eivät olisikaan anniltaan siitä parhaasta päästä, olen iloinen siitä, että meidät opiskelijoina tutustetaan tähän työmuotoon. Ehkä tulevaisuudessa olemme itse mukana niissä tuloksekkaissa ja hyvissä projekteissa, joissa yhdistyy ymmärrys ja innovaatio sekä laajalti hyödynnettävät tulokset.

Itselläni projektimme kohteen, mielenterveyskuntoutujien asumisyksikön kohdalla heräsi kysymyksiä mielenterveystyön vaikuttavuudesta. Toisaalta työpajasta keräämämme tiedon johtopäätöksenä oli työhyvinvoinnin parantavan työn vaikuttavuutta, mutta myös todettiin osan asukkaista olevan oikeasti kuntoutuskyvyttömiä. Mietimme jarruttaako kroonisesti mielenterveydeltään sairaat ja esimerkiksi kehityshäiriöiset asukkaat potentiaalisten kuntoutujien taivalta kohti itsenäistä asumista, kun heidät on sijoitettu samaan asumisyksikköön.

2018 Valtioneuvoston julkaisema ”Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut” esittelee kepeässä 154 sivuisessa raportissaan YhdessäMielin-hankkeen tulokset. YhdessäMielin-hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa tutkittua tietoa toimivista mielenterveys- ja päihdetyön malleista päättäjille. Hanke toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, asiantuntijahaastatteluina, väestökyselynä ja kokemusasiantuntijoiden fokusryhmätyöskentelynä. Selvitän hankkeen taustaa ja mitä projektityöryhmä kertoo kuntatasolla vaikuttavista mielenterveys- ja päihdetyön muodoista. Erityisesti YhdessäMielin-hankkeessa on mielestäni kiinnostavaa sen painotus työn vaikuttavuuteen, kustannustehokkuuteen ja vaikkapa siihen millaisia kansainvälisiä malleja voidaan hyödyntää palveluita kehittäessä. (YhdessäMielin-hanke 2018.)

Mielenterveyden häiriöt ja niihin lukeutuvat päihdeongelmat ovat kansanterveyshaaste. Väestön fyysisen terveyden parantuessa mielenterveyden häiriöiden suhteellinen osuus suomalaisesta sairaustaakasta kasvaa. Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia ja osuus on kasvamassa. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen johtava tekijä. Mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat noin kuusi miljardia vuodessa. (YhdessäMielin-hanke 2018.)

Mielenterveyden ongelmien kasvavasta merkityksestä huolimatta yhä pienempi osuus kuntien terveydenhuollon menoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2000 mielenterveyspalvelujen osuus oli 5,5 % ja vuonna 2015 osuus oli enää 4,3 %. Suhteellinen panostus mielenterveyden ongelmien häiriöiden hoitoon on vähentynyt samalla kuin niiden merkitys on kasvanut. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarjonta ei jakaudu alueellisesti, väestöryhmittäin tai diagnoosiryhmittäin oikeudenmukaisesti. Palvelujen saatavuudessa, oikea-aikaisuudessa ja integraatiossa on suuria ongelmia. Nämä puutteet lisäävät kustannuksia. (YhdessäMielin-hanke 2018.)

Laadukkaat mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat saavutettavissa, käyttävät vaikuttavia työmenetelmiä, kunnioittavat asiakkaan oikeuksia, lisäävät osallisuutta, tarjoavat kuntoutumista tukevia mahdollisuuksia ja vähentävät eriarvoisuutta. Heikko asiakaslähtöisyys, puuttuva sektoreiden välinen yhteistyö ja olemassa olevien resurssien, kuten kokemusasiantuntijuuden ja vertaistuen, hyödyntämättä jättäminen ovat nykyjärjestelmän kipupisteitä. Mielenterveyden ja päihdehaittojen kansanterveydellisestä ja -taloudellisesta merkityksestä huolimatta mielenterveys- ja päihdekysymykset ovat olleet sote-uudistuspyrkimyksissä aivan liian heikossa osassa. Mielenterveys- ja päihdetyö pitäisi jo taloudellisista, saati inhimillisistä syistä nähdä tärkeänä investointina tulevaisuuteen. (YhdessäMielin-hanke 2018.)

YhdessäMielin-hankkeen keskeisimpänä näkökulmana korostui näyttöön perustuvat tai hyviksi käytännöiksi todetut toimintamallit. Päähavaintona nousee myös esille uusien ihmislähtöisten, osallisuutta ja vertaisuutta tukevien toimintamallien luomat mahdollisuudet uudistaa mielenterveys- ja päihdepalveluja. YhdessäMielin-hanke esittelee näyttöön perustuvia ja toimiviksi havaittuja toimintamalleja kuntatasolla:

· Mielenterveyttä määrittävien tekijöiden ja väestön mielenterveyden seuraaminen kunnan säh-köisessä hyvinvointikertomuksessa

· Päätösten mielenterveysvaikutusten arviointi

· Mielenterveyden edistäminen kouluissa

· Vanhemmuuden tukeminen

· Etsivän nuorisotyön Aikalisä-malli

· Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kulttuuri-, sivistys- ja liikunta- sekä työllisyyspalveluiden käytön helpottaminen (YhdessäMielin-hanke 2018.)

Janakkalan kunnan laajassa hyvinvointikertomuksessa ei mainita mielenterveydestä huolehtimisesta muuten, kuin alla nähtävästä tilastodiagrammissa. Diagrammi kattaa ilmeisesti myös päätösten mielenterveysvaikutusten arvioinnin osuuden Janakkalassa. Mielenterveyden haasteita ei siis Janakkalassa kai nähdä kovin merkityksellisinä. Päihdetyöstä kirjaukset hyvinvointikertomuksessa ovat tasan nolla. (Janakkalan laaja hyvinvointikertomus 2018)

Kansallinen hyvinvointistrategiamme ”Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020” tähtää kansanterveyden parantamiseen erityisesti kohdentamalla toimenpiteitä huono-osaisimpien aseman parantamiseksi. ”Kaikille tarkoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi suunnataan toimenpiteitä haavoittuvassa asemassa oleville. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuutta parannetaan.” (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010.)

”Kuntien ylin johto on vastuussa strategisista päätöksistä, joilla kunnissa edistetään terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Fyysisen terveyden, mielenterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen otetaan osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja jokaisessa elämänvaiheessa. Terveyden ja hyvinvoinnin perusta luodaan jo lapsuudessa.” (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010.)

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 korostaa myös työikäisten toimintakyvyn tukemista huolehtimalla kansalaisten fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Toimilla nähdään myös kansantaloudellista merkitystä työurien pidentyessä ja vastatoimena uhkaavaan kestävyysvajeeseen. (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010.)

Puolet kaikista mielenterveyden häiriöistä alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen johtava tekijä. (YhdessäMielin-hanke 2018.) Janakkalan kunnan perhekeskus onkin ottanut perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointiin hyvältä vaikuttavan työotteen. Kuntastrategian tavoite on ”yksikään ei syrjäydy” ja toimintataho on tavoitteen saavuttamiseksi perhekeskus ja sivistystoimi. YhdessäMielin hankkeessa kerrotaan poikkisektoriaalisuuden ja päihde- ja mielenterveyspalvelujen integraation osaksi muuta terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltojärjestelmää olevan lupaavia työtapoja mielenterveystyön vaikuttavuuden kannalta. (YhdessäMielin-hanke 2018.)

Päihderiippuvuuteen ja mielenterveysongelmiin liittyvä eriarvoisuus ei johdu vain tulo- ja varallisuuseroista tai muista materiaalisista tekijöistä vaan siihen vaikuttavat vahvasti myös kulttuuriset, sosiaaliset ja psykologiset tekijät. Hyvä palvelujärjestelmä varmistaa, että entistä harvempi jää palveluiden ulkopuolelle tai hoito keskeytyy toimimattomana, niin kuin kaikista huono-osaisimpien kohdalla on vaarana. Sosiaalityön palveluohjauksella voidaan vähentää eriarvoisuutta palvelujen käytössä.

Huono-osaisia voidaan tavoittaa jalkautuvalla ja etsivällä työllä ja järjestöjen tuottamilla arkilähtöisillä matalan kynnyksen palveluilla. Janakkalassa kokoontuukin Al Anon -ryhmiä sekä Turengissa, että Tervakoskella, vaikka Janakkalan Sanomien jutun perusteella Janakkalalaiset suosivat anony2miteetin turvaamiseksi Hämeenlinnan ja Riihimäen kokouksia. AA taitaakin olla yksi vaikuttavimmista epävirallisista päihdetyön muodoista. Eräs Facebookissa mielenterveyskyselyymme vastanneista nosti esille myös mainitun jalkautuvan työn mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiskohteeksi Janakkalassa.

Lue tästä Janakkalan Sanomien juttu. Janakkalan Sanomat 2016.

YhdessäMielin hankkeen tulokset olivat mielenkiintoista luettavaa. Lähteenä projektissa oli kotimainen ja kansainvälinen kirjallisuus, 27 asiantuntijahaastateltavaa, kansalaiskyselyt (307 palveluiden käyttäjää ja heidän läheistään), fokuskokemusasiantuntijatietoa kerättiin kahdessa työpajapäivässä (14 kokemusasiantuntijaa), kansalaiskuuleminen otakantaa.fi:ssä (99 vastaajaa) ja taloudellinen analyysi mielenterveyspalvelujen kustannusvaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon kuluina, epäsuorina kustannuksina (mm. tuottavuuskustannukset) ja aineettomina kustannuksina (mm. elämänlaatu ja toimintakyky). Kyseessä ei siis ole tavanomainen asiantuntijamietintö, vaan erittäin laaja kokonaisuus. (YhdessäMielin-hanke 2018.)

Loppujen lopuksi kuitenkin palveluiden toimiminen tai toimimattomuus on kiinni sen toteuttajista. Paraskaan tutkittu tieto ja lainsäädäntö ei vielä riitä, vaan tarvitsemme oikeasti taitavia tekijöitä niitä toteuttamaan. YhdessäMielin-hankkeessa (2018) sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja muut vastaajat kaipasivat vastauksissaan tilannetta, jossa ”tehdään yhteistyötä eikä pelkästään puhuta siitä”. Sana yhteistyö toistuu raportissa 110 kertaa: siitä tosiaan puhutaan. Janakkalan perhekeskuksen toimintaan tutustuessani kysyin, miten monitoimijainen yhteistyö siellä on saatu toimimaan. Minulle kerrottiin, että yhteistyön edistämiseen on tehty ja tehdään edelleen kovasti töitä. Totutuista omien ovien takana tapahtuvista työtoiminnan tavoista pitää oppia eroon, mutta edistystä on tapahtunut. Tämä kertoo, että toiminnan kehittäminen vaatii panostusta ja tahtoa tehdä asioita paremmin, mutta muutos on mahdollinen.

Lue YhdessäMielin-hankkeen raportti täältä!

Suosittelen lämpimästi luettavaksi Janakkalankin päättäjille ja erityisesti jokaiselle Suomen Sote-puuhasteluihin osallistuvalle 😊!

Lähteet:

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010
YhdessäMielin-hanke 2018
Janakkalan Sanomat 2016