Osallisuus kehityksen viitoittajana

 
Osallisuus antaa kokemuksen yhteisöön kuulumisesta. Kuntalaiselle osallisuus voi tarkoittaa voi tarkoittaa johonkin kuulumisen ja mukanaolon tunnetta tai omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista ja vastuun kantamista. (Osallisuusohjelma, 2019.)

Osallistaminen merkitsee kuntalaisten kuulemista palveluiden käyttäjinä ja sitä kautta he voivat vaikuttavat haluamiensa palveluiden saatavuuteen ja laatuun. Toisaalta se on myös yhteistyötä jokaisen kuntalaisen, sidosryhmän ja kunnan henkilöstön välillä.  (Osallisuusohjelma, 2019.)

Osallisuus on niin kansallisen, kuin paikallisen hyvinvoinnin kuuma aihe. Osallisuudella voidaan tarkoittaa johonkin kuulumisen tunnetta ja kokemusta itsestä merkityksellisenä osana kokonaisuutta. Siihen voivat liittyä näkökulmasta riippuen vaikkapa mahdollisuudet yhdenvertaisiin palveluihin, demokratia ja aktiivinen kansalaisuus. Saattaa kuulostaa etäiseltä, mutta arkielämässä osallisuuden tunne vaikuttaa käytännössä siihen, miten kykenemme hyödyntämään omia ja yhteisiä voimavarojamme.

Myös Janakkalan kunta on muiden mukana osallisuutta korostamassa. Kuntastrategian ja kunnan osallisuusohjelman linjaukset tuntuvat vaan jotenkin pakotetuilta. Kunnan strategiasta ja osallisuusohjelmasta sai väkinäisen vaikutelman ja minulle jäi tunne, että asiaa ei oltu aivan sisäistetty. Asiakirja ja linjaukset on tehty velvollisuudesta, mikä paistaa kokonaisuudesta läpi.

Osallisuusohjelmaan on kirjattu kuntaorganisaation osallistamisen muodot ja periaatteet (Janakkalan kunta, 2019).

Konkreettisista osallistamistapahtumista (kuten kyselyt, tilaisuudet, talkoot ja avoimet ovet) tullaan pitämään listaa kunnan nettisivuilla (Janakkalan kunta, 2019).

Kunnilla on myös lakisääteinen velvollisuus osallistamiseen. Kuntalain mukaan ”valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kunta voi vapaasti päättää siitä, miten se tämän velvollisuutensa käytännössä toteuttaa”. (Osallisuusohjelma, 2019.)

Osallistamisen periaatteet

•Osallistamisen lähtökohtana aidot kohtaamiset

•Osallistaminen on luontainen osa kunnan prosesseja

•Ylläpidämme, luomme ja kehitämme erilaisia osallistumisen tapoja

•Olemme rohkeita, uskallamme epäonnistumisenkin uhalla kysyä ja kuunnella sekä laajentaa päätäntävaltaa organisaation ulkopuolelle

•Olemme läpinäkyviä ja avoimia, kerromme mitä osallistamisella kulloinkin tavoitellaan

•Kannustamme aktiivisesti kuntalaisia, yhdistyksiä ja yrityksiä osallistumaan (Osallisuusohjelma, 2019)

Tästä linkistä pääset tutustumaan Janakkalan osallisuusohjelmaan.

Täysin toisenlaisen kuvan hyvinvoinnin näkökulmista sain tutustuessani perhekeskuksessa työskentelevään psykologi Päivi Mustoseen. Mustonen on valmistellut osana työryhmää oikeasti kattavan lasten, perheiden ja nuorten hyvinvointisuunnitelman, jonka on määrä valmistua vuodenvaihteessa. Mustonen on ollut mukana perhekeskuksen kehittämisessä ja hänellä tuntui olevan yksilön hyvinvoinnista kokonaisvaltainen ja maanläheinen näkemys.

Päivi Mustosen ajatuksia tiivistäen sosiaalipolitiikassa pitäisi palata perusasioiden äärelle ja palvelukeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Mustonen kertoi opettajasta, joka oli lähettänyt oppilaansa koulupsykologille ”tulemaan aidosti kohdatuksi”. Aito kohtaaminen olisi suotavaa lasten kanssa ihan arkitasolla, eikä sen ulkoistamiselle tulisi olla tarvetta. Samoin kunnan kaikkea hyvää tarkoittavat ”osallistamistapahtumat” jäävät vain kylmiksi toimenpiteiksi niille, joilta osallisuuden kokemus arjessaan uupuu.
Osallistamistermi on jo itsesään kyseenalainen: osallisuutta ei voi ulkoapäin ihmiselle antaa. Itse hahmotan osallisuuden kuuluvan enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan, kuin tekemiseen.

”Osallisuus on meidän punainen lanka, jonka pitää mennä sekä päätöksenteossa, että kasvuyhteisöissä ja palveluissa. Meidän pitää saada kuuluviin, mikä on vaikuttavaa ja mitä tarvitaan, jotta osallisuus toteutuu.” (Päivi Mustonen)

Kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta Janakkalan vahvuudet Päivi Mustosen mukaan ovat Kanta-Hämeessä alueellisesti verrattain kattavat ja laaja-alaiset palvelut, joissa korostuu helppo saatavuus ja nopea pääsy. Palvelut ovat lähellä ja ne ovat kynnyksettömiä: esimerkiksi psykologille, toimintaterapeutille tai puheterapeutille voi varata ajan suoraan ilman lähetteitä. Mustosen mukaan peruspalvelut ovat pääasiassa ruuhkattomia, mikä on valtakunnallisesti harvinaista.

Kunnan koko on Päivi Mustosen mielestä sopiva mahdollistamaan hyvinvointia tukevia rakenteita. Työntekijöiden ja -johdon välillä on pienehkössä organisaatiossa sujuva tiedonkulku ja keskusteluyhteys. Janakkalassa on Mustosen mielestä mainiot puitteet luoda toimivaa hyvinvointijohtamista ja sitä kautta kuntalaisten hyvinvointia. Kunnan hyvinvointijohtamisen suunta on Mustosen mielestä erittäin myönteinen: satsauksena ensi vuonna alkaa uusi perhekeskuksen toiminnanjohtajan virka. Aiemmin lasten, nuorten ja perheiden päätökset ovat olleet jakautuneet usealle taholle, mutta jatkossa näitä ryhmiä koskevat asiat ovat yhden johdon alaisia. Mustonen uskoo verkostomaiseen ja kokonaisvaltaiseen johtamiseen hyvinvoinnin alueella.

Perhekeskus on toiminut nyt kaksi vuotta ja siinä ajassa verkostotoiminta ja kokonaisvaltainen ajattelu kunnan hyvinvointipalveluissa on parantunut Päivi Mustosen mukaan tuntuvasti. Mustonen painottaa arjen yhteistyötä lasten ja nuorten kasvuyhteisöjen välillä. Hyvinvointi rakennetaan ihmisen arjen toimintaympäristöissä, joita sosiaali- ja terveyspalvelut tarvittaessa tukevat.

Samoin, kuin muualla maassa, myös Janakkalassa hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu on Mustosen mielestä kunnan suurin hyvinvoinnin haaste. Eriarvoistuminen alkaa näkyä entistä pienemmillä lapsilla jo päiväkoti-iässä. Perheiden haasteet seuraavat valtakunnallisia trendejä, eikä Mustonen osaa nostaa esiin Janakkalan hyvinvointiin liittyen mitään paikallista erityispiirrettä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, liian vähäinen liikunta ja liiallinen netti ja perheiden moninaiset ongelmat ovat Janakkalan huolena, niin kuin koko Suomen.

Janakkalan panostus nuoriin on Mustosen mukaan ”vähän takamatkalla”. Positiivisena hän näkee kuitenkin kunnan ensi vuoden budjettiin resursoiman nuorten hyvinvointiohjaajan toimen. Kunnassa selvitetään myös harrastustoiminnan sisällyttämistä koulupäivään. Tällä voisi olla Mustosen mielestä hyviä vaikutuksia niin yhteisöllisyyteen, fyysiseen hyvinvointiin, kuin eriarvoistumiseenkin. Myös perheille jäisi enemmän yhteistä aikaa, jos harrastustoimintaa voisi tehdä jo koulupäivän aikana. Tämä ns. Tanskan malli koulupäivän aikana harrastamisesta on kuitenkin Janakkalassa vielä haaveilua, sillä toteuttamiseen tarvittaisiin resursseja, joita ei tunnu tällä hetkellä olevan.

”Uuden lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman pohjana on ajatus inhimillisestä vallankumouksesta. Nyt ollaan ihan eri lailla liikkeellä. Tiedetään, että se vaati systemaattista ja pitkäjänteistä työtä, jonka pitää olla loppuun asti mietittyä. Lapsen tarpeiden huomioimisen tulee läpäistä hallinnon, yhteisön ja yhteiskunnan toimintaympäristöihin saakka.” (Päivi Mustonen)

Kunnan aiemman strategiatyön heikkoutena on toimenpidelähtöisyys ja eri toimialojen erillään tekemät linjaukset. Kunta on tehnyt mielestäni oikean ratkaisun antaessaan hyvinvointisuunnittelun perhekeskuksen tehtäväksi; siis ihmisille, joilla on asiantuntemusta ja näkemystä. Uuden hyvinvointisuunnitelman ydin on hyvinvoivissa kasvuyhteisöissä: perustarpeet toteutuvat arjessa ja yhteisö ennaltaehkäisee eriarvoistumisen ja syrjäytymisen syntymistä. Lasten arki on saatava rakentumaan turvalliseksi ja huoltapitäväksi. Tälle perustalle sitten on mahdollista lisätä hyvinvoinnin elementtejä, kuten harrastustoimintaa ja yhdessä tekemisen mahdollisuuksia.

Tapaamisesta Päivi Mustosen kanssa jäi kaiken kaikkiaan valoisa ja positiivinen käsitys työotteesta, jolla kunnan lasten ja perheiden on lähdetty kehittämään. Kehitystyössä on ymmäretty, että tarvitaan pitkäjännitteisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta. Työ keskittyy ennaltaehkäisevään ajatteluun, ja siihen että hyvinvointi on otettu ihmisten arjen jokaisessa hetkessä huomioon. Osallisuuden tukeminen ja eriarvoisuuden ehkäisy jo pienestä pitäen on Janakkalan uuden hyvinvointimallin ydin.

Janakkalan laaja hyvinvointikertomus, 2019

Hyvinvoinnin ja kehittämistyön vaikuttavuuden arvioiminen on haasteellista. Aiemmin on mitattu lähinnä asiakaskäyntejä, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus keskittyä enemmän asiakaskokemukseen. Käytössä on myös kouluhyvinvointimittauksia, joilla saadaan mitattavaa tietoa hyvinvoinnista. Tärkeintä mielestäni olisi kuitenkin lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien tai kanssakäymisissä olevien ihmisten jatkuva havainnointi ja tietoisuus hyvinvoinnin tilasta. Tutkittu tieto on tärkeää, mutta arkitasolla tiedonhankintaa ei tarvitse ulkoistaa erillisiksi kartoituksiksi tai prosesseiksi. Jokainen kohtaaminen lapsen tai nuoren kanssa on merkityksellinen.

Lähteet:
Haastattelu: Psykoogi Päivi Mustonen, 25.11.2019, Janakkalan perhekeskus, Turenki
Janakkalan laaja hyvinvointikertomus, 2019
Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020, 2010, Sosiaali- ja terveysministeriö
Janakkalan osallisuusohjelma, 2019