Hyvinvoinnin ja osallisuuden toteutuminen Janakkalassa. Ajatuksia kentältä.

Haastateltavana Lotta Törmänen, Janakkalan seurakunnan diakoni-sosionomi. 

Janakkalan seurakunta

Lotta Törmänen työskentelee Janakkalan seurakunnassa diakoniatyöntekijänä. Työssään hän on aloittanut elokuussa 2017 alkaen ja virassa 1.3.2019. Tänä aikana alueen hyvinvoinnin vajeet ja vahvuudet ovat nousseet hyvin esille. Jäljellä on vielä uuden työntekijän raikkautta ja monia vanhoja toimintatapoja kyseenalaistavia ajatuksia.

Hänen vastuualueelle kuuluu erityisesti nuorisodiakonia sekä Tervakosken aluetyö. Törmänen osallistuu seurakunnan järjestämään toimintaan aktiivisesti ja madaltamaan näin kynnystä kysyä apua. Häntä voikin tarttua hihasta esimerkiksi perinteisellä maanantaipuurolla, jota Tervakosken kirkko on tarjonnut vapaaehtoisvoimin jo useamman vuosikymmenen.

Työajaton työ luo omat haasteensa. Nuorten kanssa työskentely painottuu ilta-aikaan. Hengellinen ohjaus ja lisääntynyt tuen tarve arjen haasteissa näkyy yksilötapaamissa. Törmäsen kanssa tullaan keskustelemaan,kun uskonasiat tai yksinäisyys mietityttävät, mutta yhä useammin kirkolta haetaan tukea myös taloudellisiin haasteisiin. Tärkeää työssä on asiakkaan arvostava kohtaaminen ja kuuleminen. Törmänen tekee yhteistyötä sosiaalipuolen toimijoiden kanssa ja yhdessä pyritään löytämään keinoja asiakkaiden tukemiseen. Kirkolta haetaan apua, kun muut viimesijaisen taloudellisen tuen muodot on koettu riittämättömiksi. Kriittisimmän ruoka-avun lisäksi avuntarvitsija kaipaa usein keskusteluapua.

Yhteistyö kunnan ja kolmannen sektorin välillä?

Törmäsen mielestä yhteistyö kunnan kanssa on vuorovaikutteista ja toimivaa. Sosiaalityöntekijöiden kanssa asioidaan asiakkaiden asioissa puolin ja toisin. Matalalla kynnyksellä voidaan olla yhteydessä. Ongelmien purkamisen lisäksi, yritetään löytää syitä siihen miksi tilanne on ajautunut umpikujaan. Seurakunnan avustuskeinot ovat rajalliset, mutta niissä on mahdollisuus huomioida yksilölliset tilanteet. Törmänen nostaakin esiin huolensa ruuhkautuneista sosiaalipalveluista. Ajan saaminen sosiaalityöntekijälle voi kestää ja työntekijöiden vaihtuvuus kuormittaa jo muutenkin väsynyttä asiakaskuntaa.
Koulujen ja nuorisotoimen kanssa yhteistyö on vireää ja seurakunta on edelleen tervetullut kumppani, yleisestä uutisoinnista poiketen. Tämä yhteistyö lasten ja nuorten parissa on Törmäsen mielestä arvokasta ja hän toivoo sen jatkuvan tulevaisuudessakin.
Yhteisöllisyyden toteutuminen Janakkalassa?

Tervakosken ja Turengin välinen ”näkymätön muuri” tuntui uudesta työntekijästä alkuun oudolta. Tervakoskella edelleen näkyvät tehdasyhteisön juuret jakavat ihmisiä meihin ja heihin. Kylän sydänyhteisöön kuuluvat vain alkuperäiset tervalaiset ja muualta tulleet on sitten erikseen. Pääkaupunkiseudulta muuttaneilla on omat asuinalueensa ja omat facebook-ryhmänsä. Tämä näkyy erityisesti vanhempien ihmisten asenteessa ja rivien välissä, ulkopaikkakuntalaiset ovat vähän kuin pakollinen paha. Törmänen pohtiikin nuorten kanssa työskennellessään kuinka paljon vanhempien ajatukset vaikuttavat myös nuorten suhtautumiseen. On nuoria, joiden juuret tuntuvat olevan tiukasti Janakkalassa ja nuoria, jotka kokevat juurettomuutta.

Seurakunnan työntekijän rooli yhteisöissä on usein ennaltaehkäisevä ja etsivä. Työssä pyritään tukemaan olemassa olevaa yhteisöllisyyttä, mutta myös tuomaan uusia näkökulmia ja avarakatseisuutta, jotta yhteisön tuki voisi laajentua kaikille sitä tarvitseville. Yhteisöllisyyttä voi Törmäsen mukaan rakentaa myös uusilla toimintatavoilla ja tulemalla lähemmäs ihmistä. Esimerkiksi työssäkäyvien lapsiperheiden tavoittaminen ei onnistu arkiaamuisin, vaan toiminta pitää tuoda oikeaan aikaan ja paikkaan. Hän kyseenalaistaakin ajatusta ” kun on aina tehty näin, niin tehdään jatkossakin”.

Kuntalaisten hyvinvoinnin haasteet? Vahvuudet?

Erityisesti nuorten pahoinvointiin Törmänen on kiinnittänyt huomiota. Hän on mukana yläkoulun ja lukion oppilashuoltoryhmässä ja näkee sekä kuulee kentältä kantautuvan viestin. Yleinen levottomuus on lisääntynyt ja nuorten ahdistus näkyy päihteidenkäyttönä, käytöshäiriöinä, kotibileinä ja ilkivaltana. Kirkon nuorisotyössä tavoitetaan usein ne nuoret, jotka haluavat osallisuutta ilman päihteitä. Sanotaankin, että ”seurakunta kuorii kermat päältä”. Törmänen kuitenkin kiistää väitteen ja sanoo, että seurakunnan toimintaan ovat tervetulleita kaikki nuoret. Kunnassa yli 90% nuorista käy rippikoulun, joten ainakin Janakkalassa tämä näkyy käytännön tasolla.

Tasapäistämisen kulttuuri koulumaailmassa luo meille kuitenkin ryhmän näitä keskivertoja, jotka ei tunnu kuuluvan mihinkään. Nämä seiskan ”keskiverto-nuoret” kasvavat ”keskiverto-aikuisiksi” tulematta nähdyiksi ja kohdatuiksi. Tämän ryhmän nuoria Törmänen toivoo työllään tavoittavan. Hän myös tuo huolensa esiin koko koulukulttuurin murroksesta, resurssien vähyydestä ja suurista luokista. Lapset ja nuoret laitetaan myös enenevissä määrin kantamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Miten voidaan oppia ennen kuin on kerrottu, kuinka opitaan? Tarvitaanko työelämän kovia tavoitteita koulumaailmaan?

Törmäsen mukaan Janakkalassa uskalletaan kuitenkin kohdata haasteita. Lapsi-, sekä perhetyö tekee alueella tavoitteellista työtä ja ongelmiin puututaan. Yhteisöllisyyden juuret on vahvat ja enemmänkin voitaisiin ajatella ”koko kylä kasvattaa”- ideologian vahvistamista. Avun tarjoamisen ja sen vastaanottamisen kynnystä voi edelleen madaltaa ja tärkeää on luoda kaikkien toimijoiden taholta tukea, toivoa ja kannustusta.

Vapaaehtoistyöntekijöiden ikääntyminen näkyy kolmannen sektorin vertaistoiminnassa. Kyseessä on kuitenkin suurempi valtakunnallinen murros. Vapaaehtoistyötä ei nähdä kiinnostavana tai tärkeänä. Ehkä siihen ei työikäisillä ole enää kovien tavoitteiden maailmassa mahdollisuutta. Vapaaehtoisten ikääntyminen näkyy erityisesti kirkon tarjoamissa vapaaehtoispalveluissa. Uusia tekijöitä ei saada mukaan. Törmänen tunnistaa ongelman ja onkin sitä mieltä, että seurakunnan toiminnan tulee muuttua ajan mukana. Yhteisön elinvoimaisuus vaatii myös kirkolta rohkeutta kokeilla ja uudistua.

Kehitysehdotuksia ja ajatuksia?

Yhteiskunnan kovat arvot ja vaatimukset huolestuttavat. Mihin päästään, kun seistään toisen päällä? Erityisesti työikäisten tulee päteä, pärjätä ja suorittaa. Vain kovilla kyynärpäillä pääsee eteenpäin. Törmänen toivoisikin kuntalaisille lempeyttä ja itsemyötätuntoa.

Näin joulun alla seurakunta saa paljon kyselyjä, kuinka auttaa vähävaraisia tai apua tarvitsevia lapsiperheitä Kaikki apu otetaan ilolla vastaan, mutta Törmänen muistuttaa, että kunnassa on paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka myös ilahtuisivat joulumuistamisesta. Onkin paljon vaikeampaa saada koon 42 villasukat, kuin lasten tumput.

Konkreettisena kehitysehdotuksena Törmänen pohtii etsivään vanhustyöhön panostamista. On varmasti paljon vanhuksia, joita ei tavoita seurakunnan palvelut, eikä kotihoito. Yhteisönä meillä on vastuu ja velvollisuus pitää silmämme auki ja tavoittaa kaikki apua tarvitsevat.

Keskustelu Törmäsen kanssa antaa paljon eväitä kuntalaisten hyvinvoinnin tutkimiseen ja epäkohtien esiin tuomisesta huolimatta haastattelussa on kuitenkin toiveikas pohjavire. Törmänen uskoo, että kunnassa on osaamista ja tahtotila panostaa hyvinvoinnin kehittämiseen. Tähän tarvitaan sinnikkyyttä, uskoa ja monitahoista yhteistyötä.





Lähde:

Lotta Törmänen. Janakkalan seurakunnan diakoniatyöntekijä. Haastattelu 13.11.2019