Emme kokeneet mielekkääksi blogiimme kirjoittaa työhyvinvoinnista vaan päädyimme eri lähestymiskulmaan. Mirka selvitti päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarjontaa Janakkalassa ja minä alaan liittyviä projekteja.
Tässä kirjoituksessani aion paneutua projektityöskentelyyn mielenterveyspalveluiden kehittämisessä. Muistan kuulleeni joskus sanonnan ”Suomi on hankkeiden luvattu maa” ja totta se lieneekin. Kehitystyötä tehdään todella paljon erilaisten projektien eli hankkeiden kautta. Projekteja on varmasti moneen lähtöön, niin hyviä kuin huonojakin. Vaikka ensimmäiset opiskelijaprojektimme eivät olisikaan anniltaan siitä parhaasta päästä, olen iloinen siitä, että meidät opiskelijoina tutustetaan tähän työmuotoon. Ehkä tulevaisuudessa olemme itse mukana niissä tuloksekkaissa ja hyvissä projekteissa, joissa yhdistyy ymmärrys ja innovaatio sekä laajalti hyödynnettävät tulokset.
Itselläni projektimme kohteen, mielenterveyskuntoutujien asumisyksikön kohdalla heräsi kysymyksiä mielenterveystyön vaikuttavuudesta. Toisaalta työpajasta keräämämme tiedon johtopäätöksenä oli työhyvinvoinnin parantavan työn vaikuttavuutta, mutta myös todettiin osan asukkaista olevan oikeasti kuntoutuskyvyttömiä. Mietimme jarruttaako kroonisesti mielenterveydeltään sairaat ja esimerkiksi kehityshäiriöiset asukkaat potentiaalisten kuntoutujien taivalta kohti itsenäistä asumista, kun heidät on sijoitettu samaan asumisyksikköön.
2018 Valtioneuvoston julkaisema ”Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut” esittelee kepeässä 154 sivuisessa raportissaan YhdessäMielin-hankkeen tulokset. YhdessäMielin-hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa tutkittua tietoa toimivista mielenterveys- ja päihdetyön malleista päättäjille. Hanke toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, asiantuntijahaastatteluina, väestökyselynä ja kokemusasiantuntijoiden fokusryhmätyöskentelynä. Selvitän hankkeen taustaa ja mitä projektityöryhmä kertoo kuntatasolla vaikuttavista mielenterveys- ja päihdetyön muodoista. Erityisesti YhdessäMielin-hankkeessa on mielestäni kiinnostavaa sen painotus työn vaikuttavuuteen, kustannustehokkuuteen ja vaikkapa siihen millaisia kansainvälisiä malleja voidaan hyödyntää palveluita kehittäessä. (YhdessäMielin-hanke 2018.)
Mielenterveyden häiriöt ja niihin lukeutuvat päihdeongelmat ovat kansanterveyshaaste. Väestön fyysisen terveyden parantuessa mielenterveyden häiriöiden suhteellinen osuus suomalaisesta sairaustaakasta kasvaa. Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia ja osuus on kasvamassa. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen johtava tekijä. Mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat noin kuusi miljardia vuodessa. (YhdessäMielin-hanke 2018.)
Mielenterveyden ongelmien kasvavasta merkityksestä huolimatta yhä pienempi osuus kuntien terveydenhuollon menoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2000 mielenterveyspalvelujen osuus oli 5,5 % ja vuonna 2015 osuus oli enää 4,3 %. Suhteellinen panostus mielenterveyden ongelmien häiriöiden hoitoon on vähentynyt samalla kuin niiden merkitys on kasvanut. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarjonta ei jakaudu alueellisesti, väestöryhmittäin tai diagnoosiryhmittäin oikeudenmukaisesti. Palvelujen saatavuudessa, oikea-aikaisuudessa ja integraatiossa on suuria ongelmia. Nämä puutteet lisäävät kustannuksia. (YhdessäMielin-hanke 2018.)
Laadukkaat mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat saavutettavissa, käyttävät vaikuttavia työmenetelmiä, kunnioittavat asiakkaan oikeuksia, lisäävät osallisuutta, tarjoavat kuntoutumista tukevia mahdollisuuksia ja vähentävät eriarvoisuutta. Heikko asiakaslähtöisyys, puuttuva sektoreiden välinen yhteistyö ja olemassa olevien resurssien, kuten kokemusasiantuntijuuden ja vertaistuen, hyödyntämättä jättäminen ovat nykyjärjestelmän kipupisteitä. Mielenterveyden ja päihdehaittojen kansanterveydellisestä ja -taloudellisesta merkityksestä huolimatta mielenterveys- ja päihdekysymykset ovat olleet sote-uudistuspyrkimyksissä aivan liian heikossa osassa. Mielenterveys- ja päihdetyö pitäisi jo taloudellisista, saati inhimillisistä syistä nähdä tärkeänä investointina tulevaisuuteen. (YhdessäMielin-hanke 2018.)
YhdessäMielin-hankkeen keskeisimpänä näkökulmana korostui näyttöön perustuvat tai hyviksi käytännöiksi todetut toimintamallit. Päähavaintona nousee myös esille uusien ihmislähtöisten, osallisuutta ja vertaisuutta tukevien toimintamallien luomat mahdollisuudet uudistaa mielenterveys- ja päihdepalveluja. YhdessäMielin-hanke esittelee näyttöön perustuvia ja toimiviksi havaittuja toimintamalleja kuntatasolla:
· Mielenterveyttä määrittävien tekijöiden ja väestön mielenterveyden seuraaminen kunnan säh-köisessä hyvinvointikertomuksessa
· Päätösten mielenterveysvaikutusten arviointi
· Mielenterveyden edistäminen kouluissa
· Vanhemmuuden tukeminen
· Etsivän nuorisotyön Aikalisä-malli
· Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kulttuuri-, sivistys- ja liikunta- sekä työllisyyspalveluiden käytön helpottaminen (YhdessäMielin-hanke 2018.)
Janakkalan kunnan laajassa hyvinvointikertomuksessa ei mainita mielenterveydestä huolehtimisesta muuten, kuin alla nähtävästä tilastodiagrammissa. Diagrammi kattaa ilmeisesti myös päätösten mielenterveysvaikutusten arvioinnin osuuden Janakkalassa. Mielenterveyden haasteita ei siis Janakkalassa kai nähdä kovin merkityksellisinä. Päihdetyöstä kirjaukset hyvinvointikertomuksessa ovat tasan nolla. (Janakkalan laaja hyvinvointikertomus 2018)
Kansallinen hyvinvointistrategiamme ”Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020” tähtää kansanterveyden parantamiseen erityisesti kohdentamalla toimenpiteitä huono-osaisimpien aseman parantamiseksi. ”Kaikille tarkoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi suunnataan toimenpiteitä haavoittuvassa asemassa oleville. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuutta parannetaan.” (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010.)
”Kuntien ylin johto on vastuussa strategisista päätöksistä, joilla kunnissa edistetään terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Fyysisen terveyden, mielenterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen otetaan osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja jokaisessa elämänvaiheessa. Terveyden ja hyvinvoinnin perusta luodaan jo lapsuudessa.” (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010.)
Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 korostaa myös työikäisten toimintakyvyn tukemista huolehtimalla kansalaisten fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Toimilla nähdään myös kansantaloudellista merkitystä työurien pidentyessä ja vastatoimena uhkaavaan kestävyysvajeeseen. (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010.)
Puolet kaikista mielenterveyden häiriöistä alkaa jo ennen 15 vuoden ikää. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen johtava tekijä. (YhdessäMielin-hanke 2018.) Janakkalan kunnan perhekeskus onkin ottanut perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointiin hyvältä vaikuttavan työotteen. Kuntastrategian tavoite on ”yksikään ei syrjäydy” ja toimintataho on tavoitteen saavuttamiseksi perhekeskus ja sivistystoimi. YhdessäMielin hankkeessa kerrotaan poikkisektoriaalisuuden ja päihde- ja mielenterveyspalvelujen integraation osaksi muuta terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltojärjestelmää olevan lupaavia työtapoja mielenterveystyön vaikuttavuuden kannalta. (YhdessäMielin-hanke 2018.)
Päihderiippuvuuteen ja mielenterveysongelmiin liittyvä eriarvoisuus ei johdu vain tulo- ja varallisuuseroista tai muista materiaalisista tekijöistä vaan siihen vaikuttavat vahvasti myös kulttuuriset, sosiaaliset ja psykologiset tekijät. Hyvä palvelujärjestelmä varmistaa, että entistä harvempi jää palveluiden ulkopuolelle tai hoito keskeytyy toimimattomana, niin kuin kaikista huono-osaisimpien kohdalla on vaarana. Sosiaalityön palveluohjauksella voidaan vähentää eriarvoisuutta palvelujen käytössä.
Huono-osaisia voidaan tavoittaa jalkautuvalla ja etsivällä työllä ja järjestöjen tuottamilla arkilähtöisillä matalan kynnyksen palveluilla. Janakkalassa kokoontuukin Al Anon -ryhmiä sekä Turengissa, että Tervakoskella, vaikka Janakkalan Sanomien jutun perusteella Janakkalalaiset suosivat anony2miteetin turvaamiseksi Hämeenlinnan ja Riihimäen kokouksia. AA taitaakin olla yksi vaikuttavimmista epävirallisista päihdetyön muodoista. Eräs Facebookissa mielenterveyskyselyymme vastanneista nosti esille myös mainitun jalkautuvan työn mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiskohteeksi Janakkalassa.
 |
| Lue tästä Janakkalan Sanomien juttu. Janakkalan Sanomat 2016. |
YhdessäMielin hankkeen tulokset olivat mielenkiintoista luettavaa. Lähteenä projektissa oli kotimainen ja kansainvälinen kirjallisuus, 27 asiantuntijahaastateltavaa, kansalaiskyselyt (307 palveluiden käyttäjää ja heidän läheistään), fokuskokemusasiantuntijatietoa kerättiin kahdessa työpajapäivässä (14 kokemusasiantuntijaa), kansalaiskuuleminen otakantaa.fi:ssä (99 vastaajaa) ja taloudellinen analyysi mielenterveyspalvelujen kustannusvaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon kuluina, epäsuorina kustannuksina (mm. tuottavuuskustannukset) ja aineettomina kustannuksina (mm. elämänlaatu ja toimintakyky). Kyseessä ei siis ole tavanomainen asiantuntijamietintö, vaan erittäin laaja kokonaisuus. (YhdessäMielin-hanke 2018.)
Loppujen lopuksi kuitenkin palveluiden toimiminen tai toimimattomuus on kiinni sen toteuttajista. Paraskaan tutkittu tieto ja lainsäädäntö ei vielä riitä, vaan tarvitsemme oikeasti taitavia tekijöitä niitä toteuttamaan. YhdessäMielin-hankkeessa (2018) sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja muut vastaajat kaipasivat vastauksissaan tilannetta, jossa ”tehdään yhteistyötä eikä pelkästään puhuta siitä”. Sana yhteistyö toistuu raportissa 110 kertaa: siitä tosiaan puhutaan. Janakkalan perhekeskuksen toimintaan tutustuessani kysyin, miten monitoimijainen yhteistyö siellä on saatu toimimaan. Minulle kerrottiin, että yhteistyön edistämiseen on tehty ja tehdään edelleen kovasti töitä. Totutuista omien ovien takana tapahtuvista työtoiminnan tavoista pitää oppia eroon, mutta edistystä on tapahtunut. Tämä kertoo, että toiminnan kehittäminen vaatii panostusta ja tahtoa tehdä asioita paremmin, mutta muutos on mahdollinen.
Lue YhdessäMielin-hankkeen raportti täältä!
Suosittelen lämpimästi luettavaksi Janakkalankin päättäjille ja erityisesti jokaiselle Suomen Sote-puuhasteluihin osallistuvalle 😊!
Lähteet:
Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 2010
YhdessäMielin-hanke 2018
Janakkalan Sanomat 2016
Edellistä projektia hienosti nivottu tähän blogiin!
VastaaPoista